Joukkueenjohtajat|Seuran johtokunta

”Kiekkokoulusta se kaikki aikanaan alkoi...”

21.9.2016

Eppu Oksanen on yksi Suomi-sarjassa pelaavan Titaanien edustusjoukkueen pelaajista, jonka jääkiekkoilijan ura on lähtenyt kiekkokoulusta liikkeelle.

Leijona-kiekkokoulu on nykypäivänä erittäin monen aina edustustasolle asti yltäneen jääkiekkoilijan ensimmäinen ohjatusti tapahtunut kosketus lajin saloihin ja se on samalla myös Suomen suurin Leijona-joukkue!

Suomen Jääkiekkoliiton valtakunnallinen Leijona-kiekkokoulu on seuroille luotu malli, jolla alle 8-vuotiaat lapset (tytöt ja pojat) ohjataan onnistumisia tukevan opetuksen avulla mukavan harrastuksen pariin.

Yksittäisen lapsen osalta tasoryhmissä tapahtuva opetus voi Leijona-kiekkokoulussa kestää jopa kolme vuotta, jonka aikana leijonakiekkokoululaiselle opetataan jääkiekkoiluun liittyvät perusteet.

– Jokainen harjoitustapahtuma on purettu lajiteknisiin harjoituksiin, kuten luisteluun, kiekon- ja mailankäsittelyyn sekä peleihin ja leikkeihin, kertoo Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa.

– Harjoitteet vaikeutuvat tasojen mukaan vuosittain. Kiekkokoulun jälkeen on luontevaa siirtyä seuratoimintaan.

Titaani-Junioreissa Leijona-kiekkokoulun kausi 2016–2017 käynnistyy lokakuun 9. päivänä (ilmoittaudu mukaan!) ja harrastaminen jatkuu aina kevään korville asti, jonka myötä talven aikana on luvassa keskimäärin 40 harjoituskertaa.

Kyseinen polun aloitus kohti edustustasoa on varsin samanlainen myös muissa maamme junioriseuroissa, josta erinomaisena esimerkkinä toimivat Titaanien nykyisessä Suomi-sarjamiehistössä pelaavat sekä aikanaan nimenomaan kiekkokoulusta ensimmäiset jääkiekko-oppinsa saaneet pelaajat.

Maalivahti Joel Luhtanen, 21, ja hyökkääjäduo Eppu Oksanen, 21, sekä Elmeri Kotro, 23, kuuluvat edellä mainittuun ryhmään, joten tästä syystä onkin hyvä hieman tiedustella nuorten miesten mielipiteitä kiekkokouluun liittyen.

Missä ja milloin aloitit jääkiekkoilun harrastamisen?


Joel

– Liityin vuoden 2000 syksyllä mukaan EJK:n kiekkokouluun 5-vuotiaana ja siitä se ura jääkiekkoilijana sitten lähti.

Eppu

– Elettiin vuotta 2000 ja vanha rättihalli oli vielä silloin voimissaan, eli reilun viiden vanhana tuli Titaanien kiekkokoulussa oman isoisäni Unto Oksasen ohjauksessa aloitettua.

Elmeri

– Neljän vuoden ikäisenä syksyllä 1997 tuli astuttua luistimet jalassa kaukalon puolelle ja otettua osaa legendaarisen Esa Haavilaisen vetämään KooKoon kiekkokouluun.

Mitä muistat ajastasi junioriseurasi kiekkokoulussa?


Joel

– Kivaahan siellä oli, sillä opimme hauskanpidon ohessa myös jääkiekkoilun tärkeitä perusasioita aina luistelusta kiekon käsittelyyn asti. Pelasimme myös paljon pienpelejä ja leikimme muun muassa Kuka pelkää jäämiestä –hippaleikkiä.

Eppu

– Rättihalli ja talvisin sen sisälläkin ollut kylmyys ovat jääneet vahvasti mieleen kiekkokouluajoista. Olihan se ilmiselvästi myös kivaa puuhaa, kun tässä on jaksanut sen jälkeenkin ”muutaman” vuoden mukana pyöriä.

Elmeri

– Sieltä jäi mieleen erityisesti se, että sain itselleni hienon harrastuksen sekä samalla myös paljon hyviä kavereita, joista osan kanssa pelasimme yhteisissä juniorijoukkueissa aina A-nuoriin asti ja joiden kanssa pidän edelleen yhtä.

Kuinka tärkeänä kehitysaskeleena pidät omalla kohdallasi sitä, että aikanaan liityit mukaan kiekkokouluun ja mitä sieltä mukaan saamiasi oppeja pidät arvossa vielä tänäkin päivänä?


Joel

– Onhan se todella tärkeää, että heti alusta lähtien mukana on harrastamisen hauskuus, mutta silti siinä samalla opetellaan lajissa tarvittavia perusasioita.

– Opin kiekkokoulussa luistelemaan ja niiden pohjien avulla tässä porskutetaan vielä tänäkin päivänä. Lisäksi mieleen jäi erityisesti se, ettei tämä touhu saa olla liian vakavaa, vaan hauskuuden pitää säilyä kokoajan mukana.

Eppu

– Iso apuhan siitä on ollut oman urani jatkoa ajatellen, sillä siellä sain hyvää oppia jääkiekkoiluun liittyvistä perusasioista – etenkin opit luisteluun, syöttämiseen ja kiekonkäsittelyyn tarttuivat kiekkokoulusta mukaan puseroon.

– Tärkeää lisäksi oli, että pääsi pelaamaan, sillä se tuo itselleni vielä tänäkin päivänä mukanaan saman hauskan fiiliksen.

Elmeri

– Onhan se periaatteessa suurin yksittäinen tekijä omalla urallani – kiekkokoulusta se kaikki aikanaan alkoi.

– Opin siellä luistelemaan sekä sen miten toimia ja pelata itse joukkueessa.

Kuinka tärkeänä näet edustusjoukkueen olemassaolon sekä sen pelaajien antaman esimerkin nykyisille junioripelaajille ja eritoten kiekkokoululaisille?


Joel

– Se on mielestäni todella tärkeä asia, sillä edusjoukkueen ja sen pelaajien avulla niin kiekkokoululaiset kuin muutkin juniorit näkevät, että hommia tekemällä sekä lajista nauttimalla on mahdollista päästä pelaamaan oman seuran edustusmiehistöön ja parhaassa tapauksessa vielä pidemmällekin.

Eppu

– Sillä ei ole mitään väliä pelaako oman seuran edustusjoukkue Liigassa, Suomi-sarjassa tai vaikkapa III-divisioonassa – pääasia, että se on olemassa, jotta juniorit voivat katsoa ylöspäin ja ottaa edustusjoukkueen pelaajista mallia.

Elmeri

– Muistan itse kiekkokoululaisena ja myös vanhempanakin seuranneeni todella paljon edustusjoukkueen pelaajien edesottamuksia – he olivat itselleni ja varmasti muillekin junioreille selkeitä roolimalleja, joten totta kai pidän sitä todella tärkeänä asia, että seurassa on oma edustusjoukkue.

Terveisesi Titaanien Leijona-kiekkokoulussa lokakuun alussa oman jääkiekkoilijan uransa aloittaville lapsille?


Joel

– Pitäkää hauskaa ja muistakaa aina tsempata loppuun asti – se tuo parhaan lopputuloksen!

Eppu

– Rohkeasti vain kaikki mukaan hauskan harrastuksen pariin, sillä sieltä löytyy varmasti itselle paljon uusia kavereita ja muitakin mukavia juttuja koettavaksi!

Elmeri


– Liittykää ehdottomasti vain mukaan kiekkokouluun, sillä voin taata sen, ettette tule pettymään jääkiekkoa kokeillessanne. Se pitää tietenkin myös muistaa, ettei ketään saa kiusata, vaan kaikki pitää ottaa alusta asti mukaan yhteiseen hauskanpitoon!

ILMOITTAUDU ROHKEASTI MUKAAN TITAANI-JUNIORIEN
SUNNUNTAINA 9.10.2016 ALKAVAAN LEIJONA-KIEKKOKOULUUN!